Eihän siitä oo kun pikkunen hetki, kun tulin tänne, ja nyt ei joo jäljellä kun kolme viimestä viikkoa.
Joku saattaa muistaa, kuinka kauhuissani mä olin tänne tulosta, jännitti ja pelotti ihan valtavasti, että miten mä viihdyn (tai no se nyt oli varmaa että viihdyn), saanko ystäviä, joudunko olemaan yksin..
Nyt ajateltuna mä oon löytäny paikkani niin helposti ja luonnollisesti täällä, että kotiinlähtö tuntuu kamalalta. Oon saanut paljon ystäviä loppuiäkseni, osa sellaisia joista tiedän että tulevat käymään vielä Suomessakin aikanaan.
Suurin kiitos siitä tietysti kuuluu Annalle, josta olen muutaman kerran täällä maininnutkin. Mulla sattu "uskomaton mäihä" kun tulin, hän oli tosiaan aloittanut maanantaina harjoittelun, kun mun ensimmäinen päivä oli tiistai.
Annan kautta olen löytänyt mahtavan joukon uusia ystäviä, ja ajallaan mua on ruvettu pyytämään ulos silloinkin, kun Anna ei itse ole päässyt paikalle. Anna on tietysti mun aivan lemppari-ihminen täällä, ja hänen lisäkseen koko joukko muita nuoria.
Joulua en juuri odota, enkä tietysti aikaa joulun jälkeenkään, kun se tuo kotiinlähdön lähemmäksi, mutta toisaalta kivattaa ajatus uudestavuodesta. Minut kutsuttiin viettämään se Gardajärven lähistölle porukan mukana, siitä tulee varmasti hauskaa.
Sosiaalisen elämän vilkkauden vuoksi en ole tännekkään ehtinyt päivittelemään oikeastaan mitään, kun kulutan kaiken aikani viihtymiseen, niinkuin tietysti kuuluukin.
Töissä on myös kaikki mainiosti, tällä hetkellä alkaa olla jo niin hiljaista että montaakaan turistia ei päivässä näe, mutta silti toimistolla on koko ajan aika vilkasta. Majoituspalvelujen tarjoajia käy päivittäin hakemassa tapahtumaesitteitä, ja jonkin verran italialaisia turisteja on vielä liikkeellä. Se onkin aina yhtä jännittävää, kuinka saan suuni auki ja pystyn heitä palvelemaan..
Aivot toimii jo täysin englanniksi, joten suomenkielen puhuminen on jopa hankalaa välillä, lauseiden sanajärjestys on hullunkurinen tai joku sana ei meinaa millään tulla mieleen. Mutta italia on edelleen niin vähän käytössä, että sitä pitää miettiä miten puhua, vaikka lähes kaiken ympärillä puhutun ymmärränkin. Tuossa kaveriporukassa on aika antoisaa olla, kun suurin osa ei puhu montaakaan sanaa englantia, joten keskustelu on melkoista sekametelisoppaa. Joidenkin kanssa kommunikointi tapahtuu lähinnä irvistellen, toisille puhun englantia, jotkut vastaavat englanniksi ja osa ymmärtää mutta kokee puhumisen hankalaksi ja vastaa sitten italiaksi. Hyvin sillä silti pärjää, ja olen oppinut täällä todella paljon arjen kieltä ja sen käyttöä, mikä tietysti oli yksi suuri syy tänne tulemiseenkin.
Täytyy palata sitten takaisin Andrean kurssille, kunhan palaan kotiin, niin jos tälläkertaa ei kaikki unohtuisi!
Buona giornata a tutti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti