Noniin! Tänään sataa vettä ja odotettavissa on hiljainen päivä, joten kirjoittelen tässä työpäivän aikana vähän tätä puolta elämästä täällä.
Tosiaan täällä toimistossa on toinenkin harjoittelija, Anna, joka opiskelee Torinon yliopistossa. Heidän työharjoittelukäytäntö on hiukan erilainen Suomeen verrattuna, hänellä on koko yliopiston aikana 150 tuntia työharjoittelua, mikä tarkoittaa että hän lopettaa jo ensi viikolla.
Harjoittelija ei voi ohjata harjoittelijaa, mutta kuitenkin Anna on lähin kollegani, ja samassa tilanteessa kanssani, koska aloitimme peräkkäisinä päivinä ja hän on Prioccasta (läheltä Albaa) joten hän tuntee seudun, eli Langhen, Roeron ja Monferraton, hyvin ja häneltä olen oppinut erittäin paljon koska hän antaa turisteille sellaisia neuvoja, jotka minunkin on helppo muistaa.
Suurin osa meidän asiakkaista on italialaisia, olenkin saanut kieltä palauteltua mieleeni mielestäni ihan kiitettävällä tahdilla, ja perusohjeet, kuten missä on kaupungin yleiset vessat ja kohteiden aukioloajat pystyn jo kertomaan itsenäisesti. Joskaan en vielä kovin sujuvasti mutta kuitenkin ymmärrettävästi. Osaan ja huomaan myöskin pahoitella rajoittunutta kielitaitoani ja osaan pyytää odottamaan että joku muu tulee neuvomaan.
Välillä kyllä tuntuu sille, että aivot ylikuumenee ja menee oikosulkuun, kun ne vielä kääntää kaiken kielen suomelle, tai ei ehkä englantia enää, mutta italian kylläkin ja sitähän täällä kuulen eniten tietenkin ja kun joka päivä tulee myös jotain uutta oppia kaupungista, niin iltaisin on aika kaikkensa antanut olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti