Alba

Noniin! Nyt on sitten ensimmäinen harjoitteluviikkokin livahtanut ohi niin, etten ole jaksanut edes kotona konetta avata. Tästä ensimmäisestä Alban päivityksestä tulee kyllä pitkä, kun on monena päivänä tapahtunut kaikkea uutta.


29.9.
Tänne matkustaminen Padovasta tapahtui siis sunnuntaina ja junalla oli sitten minua vastassa ystäväni Ylva, joka on asunut täällä jo kolme vuotta enemmän tai vähemmän koko ajan.

Hän vei minut kotiinsa, jossa hän valmisti meille illallisen siinä samalla kun kertoili minulle Albasta ja ympäristöstä asioita, jotka eivät enää palaa mieleeni, koska koko viikko on ollut tosi vilkas ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tärkein kuitenkin varmasti oli se, että Fiera del Tartufo (https://www.fieradeltartufo.org/) alkaa (tai on itseasiassa alkanut, nythän on jo lauantai) tällä viikolla.

Illan päätteeksi emme lopulta saaneet minulle taksia mistään, mutta onneksi hoksasimme soittaa hotellilleni, jonka kyytiauto oli vielä käytettävissä ja Francesco haki minut hotellille ja pääsin majoittumaan.

30.9.
Koska menin illalla suht ajoissa nukkumaan, heräsin aamulla hyvissä ajoin. Laiskottelin vähän, ja lähdin sitten tutkimaan uutta kotikaupunkiani ja työmatkaani.

Työmatkan varrelta löytyi mukava yllätys, AlbaLand LunaPark eli suomeksi Tivoli. Ja onkin niin iso että en taida uskaltaa edes mennä sinne, etten vaan eksy :D

Tapasin myöskin Giulian Apron toimistolla, ja vasta tässä vaiheessa minulle selvisi kuinka iso kompleksi Apro on. Se on suomen ammattikouluja vastaava laitos, vaikka opetus täällä italiassa tapahtuukin eri tavalla ja esimerkiksi ammatillisia aineita saattaa olla vain yhtenä iltapäivänä viikossa. Täällä perustutkintoaste (ammattikoulu/lukio) kestää viisi vuotta, suomen kolmen sijaan, ja se aloitetaan 14 vuotiaana.

1.10.
Ensimmäinen päivä harjoittelussa. Ja koska suomalaiset ovat aina ajoissa tai jopa etuajoissa, odottelin saattajaani toimiston edessä jo 20 vaille yhdeksän. Ihmettelin vähän kun siinä pihalla norkoili nuoren näköinen tyttö, mutta olin niin hermostunut etten sen kummemmin kiinnittänyt  huomiota. Saattajani ei ollut Giulia, vaan hänen kollegansa, koska Giulia oli kipeänä.

Sisällä toimistossa selvisi, että pihalla seisoskellut tyttö on minun kollegani, Anna, Torinon yliopiston opiskelija, joka tekee harjoitteluaan myös Ente Turismon toimistossa. Saimme yhteisen työpöydän ja minulle annettiin käsky seurata Annaa ja matkia kuin apina. No ei ihan, mutta sinnepäin.

Eka päivä oli vähän tylsä ja en tietenkään osannut oikein tarttua oma-aloitteisesti mihinkään erityiseen. Toimiston vakituiset työntekijät kävivät esittäytymässä, mutta en muista muiden kun Nellan (ohjaajani), Claran ja Manuelan nimet, koska me työskennellään kaikki "etutoimistossa", eli siellä, missä turistit käyvät asioimassa.

Työpäivän jälkeen menin vielä tekemään italian kurssia varten taitotasokokeen, B1 kokeesta sain 16/20 ja opettaja ilmoitti että maanantaina nähdään. Kurssi on samanlainen, millä olen aikoinani Padovassa käynyt, "Italiano per i stranieri", kaksi kertaa viikossa 3h kerrallaan, maanantaisin ja keskiviikkoisin.

2.10.
Ruvettiin jo vähän rentoutumaan Annan kanssa toistemme seurassa ja keskustelemaan muustakin kuin työstä. Hän on kertonut minulle paljon Albasta ja maakunnasta, hän on täältä kotoisin niin tietää paljon kaikesta, vaikkei tietenkään yhtä pikkutarkkoja asioita, kun Nella ja Clara, jotka ovat työskennelleet toimistossa ties kuinka monta vuotta.

Minulla ja Annalla on yhtäaikaa ruokatunti (nimenomaan tunti) ja lähdimme ensimmäisen kerran yhdessä kahville piazzan toiselle puolelle, siellä sanoin hänelle että olispa hauskaa jos tulis suomalaisia asiakkaita. Kahden tunnin päästä niin tapahtui ja kolmen naisen ryhmä ihan säikähti kun rupesin puhumaan heille suomea. Kerroin miksi olen täällä ja miksi en vielä osannut neuvoa heille oikein mitään erityistä, he toivottivat kovasti onnea jatkolleni.

3.10.
Rupesi olemaan jo enemmän asiakkaita, joitain jouduin jo palvelemaan itsekin. Onneksi meidän kartat ovat niin täydellisiä, että ei mene sormi suuhun muuta kuin siinä tilanteessa, kun pitäisi kertoa jotain Langhe Roero e Monferraton alueesta, ja mitä siellä kannattaisi nähdä. Tiedän toistaiseksi vain että viinitilat joihin järjestetään tutustumiskäyntejä on pääasiassa Barbarescossa ja Barolossa, Barbarescossa on näkötorni josta näkee kauas Langhen ja Roeron alueelle ja Barolossa on viinimuseo.

4.10.
Aamu oli aivan kamala suoraan sanottuna, asiakkaita oli niin että minäkin jouduin huomaamattani palvelemaan jopa italiaksi asiakkaita. Anna sen oli huomannut ja myöhemmin kun Nella kehui meitä että ollaan tosi reippaita eikä pelätä asiakkaita, Anna kertoi siitä myös Nellalle ja Claralle jotka olivat tosi iloisia aiheesta.

Anna kertoi kahvilla, että hän oli kuullut Nellan sanovan meidän selän takana Claralle että katso nyt noita miten reippaita tyttöjä (ragazze) me ollaan tänne saatu. Tuli hyvä mieli, varsinkin kun välillä tuntuu sille että olen ihan öönä aapisen laidassa, kun en kovinkaan hyvin vielä pärjää italialla enkä pysty englanniksikaan kertomaan muuta kuin kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Ja koska olen koko viikon joutunut esittelemään asiakkaille paikkoja kartalta, missä kaikki Fiera del tartufo tapahtuu, ja milloin on il palio degli asini (linkki), ostin sitten sinne lipun itselleni. Sattui vielä niin hyvä tuuri että sain paikan Ylvan vierestä vaikka hän on ostanut lipun jo aikaisemin sinne :)